Kymppi-blogi / Helmikuu 2019

10.2.2019 Ari Räisänen: Tekoälyä ja vuorovaikutusta
20.2.2019 Ulla Pitkänen: Lupauksista tekoihin ja rohkeutta puuttua
28.2.2019 Tiina Alasaari: LAPE-hankkeen jälkimainingeissa
 

28.2.2019 LAPE-hankkeen jälkimainingeissa

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaan (LAPE) kuuluva ”Perhekeskustoimintamalli Lappiin”-hanke toteutettiin vuosina 2017–2018. Hankkeen aikana kehitettiin vanhemmuuden tuen palveluja ja vahvistettiin kulttuurisensitiivistä osaamista saamenkielisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluissa. Lisäksi käynnistettiin systeemisen lastensuojelun toimintamallin koulutukset, kehitettiin ja otettiin käyttöön mm. erityistason sähköisiä palveluja kuntiin ja sairaanhoitopiiriin.

Sote-uudistus ja laadukkaan hoidon toteuttaminen edellyttävät hoitojärjestelmän integroitumista perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen kanssa. LAPE-hankkeen aikana rakennettiin yhteistyösiltoja perheneuvolapalveluiden, lastensuojelun, koulutoimen, erikois­sairaan­hoidon ja perusterveydenhuollon välille.

Lasten- ja nuorisopsykiatrialla oli myös osallisena  LAPE-hankkeessa. Tavoitteena oli kehittää konsultatiivista, varhaisessa vaiheessa apua antavaa mallia sekä sähköisiä palveluita. Sähköisissä palveluissa otettiin käyttöön Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja LAPE-hankkeen yhteistyössä kuvapuhelinpalvelu, joka mahdollisti etäällä olevien lasten ja perheiden kohtaamisen ilman pitkää matkustamista. Vaikka sähköisten kanavien käyttö ei lasten- ja nuorisopsykiatriassa ole mikään uusi keksintö, toi se silti uudenlaisen mahdollisuuden ja helppouden kohtaamiseen. Jatkossa sähköisten kanavien käyttöä voitaneen hyödyntää entistä enemmän, ja osaltaan se on turvaamassa palveluiden tasalaatuista saatavuutta, oikea-aikaisuutta sekä inhimillisyyttä.

Koulujen, kuntien, lastentautien sekä lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteistyönä käynnistettiin varhaisen puuttumisen malli koulupoissaoloihin. Mallin idea on se, että opettaja kutsuu oppilaan ja huoltajat tapaamiseen, jos oppilas on syystä tai toisesta yli 50 tuntia poissa koulusta. Tapaamisessa on mukana opettaja ja tarpeen mukaan kouluterveydenhoitaja, kuraattori tai koulupsykologi. Tapaamisessa käydään läpi poissaoloihin johtaneita syitä ja sovitaan mahdollisista tuki­toimenpiteistä ja jatkosta. Toisinaan poissaolon syy voi olla selvä (esim. influenssa), mutta joskus takana voi olla muutakin. Silloin on hyvä selvittää tilannetta joko somatiikan tutkimuksin tai varhaisen työn keinoin. Lasten- ja nuorisopsykiatriasta sekä lastentaudeilta turvattiin konsultaatiomahdollisuus kutsukäytäntönä.

Yksi LAPE-hankkeen suurimmista anneista on ollut vahvistunut käsitys siitä, mitä kaikkea voimme olla, jos yhdistämme voimamme ja osaamisemme. Kun on selkeä näkemys siitä, kenen ja keiden hyväksi palveluja kehitetään, raja-aidat on tehty vain kaadettaviksi. Lasten, nuorten ja perheiden tulee saada tarvitsemansa tuki ja palvelut siten, että eri ammattiryhmien osaaminen sekä läheis­verkoston ja eri palveluiden voimavarat kootaan yhteen vastaamaan tuen ja palveluiden tarpeeseen.

Eikä se niin vaikeaa ole, kun on tahtoa.

Tiina Alasaari
Tiina Alasaari
vs. ylihoitaja
Mielenterveys- ja päihdepalvelut

- - - - -

20.2.2019 Lupauksista tekoihin ja rohkeutta puuttua

Olin alkuvuodesta työhyvinvointi-illassa, johon oli kokoontunut kymmeniä hoitotyöntekijöitä eripuolilta maakuntaa, kunnalliselta ja yksityisiltä työpaikoilta. Keskustelun aikana ajatukset hahmottuivat vaakamalliin, mitkä asiat edistävät ja mitkä heikentävät työhyvinvointia. Vaaka alkoi olla jokseenkin tasapainossa, kun yleisöstä kuului ” ihmiset eivät tule keskenään toimeen”. Ja vaaka kippasi.

Suomalaisen työelämän haaste on työilmapiiri. Ongelmia on kaikkialla, sielläkin, mihin kilpaillaan suuren rahan voimalla ja jonne vaalit ratkaisevat pestin kansan fiksuimmille.  Kyselytunneilla ja täysistunnoilla ei sanoja säästellä eikä löydetä myönteistä sanottavaa toisesta. Mutta tästä meidän ei pidä ottaa mallia, sehän on teatteria.

En tiedä kuinka luotettava arvio on, mutta erään tiedon mukaan suomalaisten työpaikkojen ilmapiiriongelmat ovat kohta yleisempiä kuin sisäilmaongelmat. Sisäilmaongelmat eivät korjaannu itsestään. Entä ilmapiiriongelmat?

Kun lueskelee työpaikkojen hakuilmoituksia, miettii, onkohan tuon kaiken hallitsevaa olemassakaan: olet aktiivinen ulospäinsuuntautunut kehittäjä, jämäkkä asioiden eteenpäin viejä, olet sosiaalinen ja omaat hyvät vuorovaikutustaidot, olet luotettava huippuosaaja, joustava ym.

Sosiaalisuuden merkitystä korostetaan ja arvostetaan työelämässä. Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamentin piirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot taas ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Sosiaaliset taidot eivät vaadi pohjakseen mitään tiettyä temperamenttia. Ujoilla ihmisillä voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot ja ujous liittyy empatiaan ja herkkyyteen ymmärtää toisia ihmisiä. (Professori Liisa Keltinkangas- Järvinen, Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot)

Työhön valinta tapahtuu hakemusten ja haastattelun perusteella.  Jännittävä tilanne, jossa vuodattelemme hakuilmoituksessa odotetut ominaisuudet. Erityisesti painotamme sosiaalisuutta ja, että tulemme toimeen erilaisten ihmisten kanssa, puutumme ristiriitatilanteisiin rakentavasi ja jos havaitsemme kiusaamista, kerromme siitä välittömästi esimiehelle.

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun me kaikki mallikkaat, sosiaaliset tyypit olemme samassa tilassa? Lunastammeko lupaukset? Sekin selvisi työhyvinvointi-illassa: yksinkertaisesti käyttäydytään huonosti, jätetään toinen huomioimatta, pantataan tietoa, ei perehdytetä ja sitten seurataan, miten toinen mokaa ja vielä - hiillostetaan ulos.

Meille on vuosille 2019-2021 laadittu tuottavuusohjelma, jonka yksi kehittämisalue on henkilöstön hyvinvoinnin jatkuva parantaminen. Tavoitteena on motivoitunut, työhönsä ja potilaan/ asiakkaan hyvään palveluun sitoutunut henkilöstö, joka osallistuu oman työnsä ja yksikkönsä toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.

Työhyvinvoinnin eteen on tehty paljon. On jo vuosia sitten laadittu ohjeistus asiallisesta kohtelusta ja hyvästä käytöksestä ja aktiivisen tuen toimintamallista. On järjestetty asiantuntijaluentoja terveestä ja tervejärkisestä työyhteisöstä ja monta muuta tapahtumaa. Useimpien työyksikköjen seinillä on yhteisesti laaditut pelisäännöt keskinäisestä kanssakäymisestä. Kyse ei ole tiedon puutteesta vaan pikemminkin asenteesta. Ratkaisu saattaisi löytyä siitä, että jokainen pohtii kohdallaan erään työyhteisökouluttajan sanoin: Mitä tuli huoneeseen, kun minä astuin huoneeseen? 

Ollaan ihmisiksi,
terveisin Ulla Pitkänen,
vs. ylihoitaja
Ulla Pitkänen

* * * *

10.2.2019 Tekoälyä ja vuorovaikutusta

Sain pojiltani isänpäivälahjaksi Yuval Hararin Homo Sapiens (ihmisen lyhyt historia) ja Homo Deus (huomisen lyhyt historia) kirjat, jotka maalailivat hyvin mielenkiintoisesti pohdiskelevalla tavalla kuvaa ihmisen historiasta ja tulevaisuudesta. Homo Deuksessa pohdittiin tekoälyn tuloa ja teksti oli kyllä havahduttavaa. Tähän saakka korkea äly on kulkenut käsi kädessä tietoisuuden kanssa eli vain tietoiset olennot ovat kyenneet suorittamaan tehtäviä, jotka vaativat korkeampaa älyä. Nyt kuitenkin on jo kehitetty ja edelleen kovaa vauhtia kehitetään ei tietoista älyä, joka suoriutuu tällaisista tehtävistä paljon ihmistä paremmin.

Tekoäly on jalkautumassa myös hyvää vauhtia sairaalamaailmaan IBM:n Watson-tekoälyä ja muita vastaavia kehitetään yhä vaativampiin työtehtäviin kuten esimerkiksi sairauksien diagnostisointiin. Myös meillä keskussairaalan lastentautien yksikössä kehitetään tällä hetkellä potilasohjausjärjestelmää, jossa tiedon jalostaminen tapahtuisi tulevaisuudessa enenevästi tekoälyn avulla. Tekoälyllä on käytössään valtavat datapankit, jotka päivittyvät jatkuvasti laajalti kerätyistä tiedoista koskien tutkimustuloksia, sairaushistoriaa, sairaalassa käyntejä, suvun sairauksia, mahdollisesti ihmisen genomia jne. Tekoäly ei väsy, ei ole nälkäinen tai sairastu, tosin saattaa se bittikin mennä joskus poikittain.

Tekoäly saa myös yhä enemmän inhimillisiä piirteitä, mutta ainakaan toistaiseksi sillä ei ole tietoisuutta. Tietoisuuden voisi määritellä vaikka kokemusten sillisalaatiksi, jossa aistimukset, tunteet ja ajatukset sekoittuvat toisiinsa.  Tietoisuus ja äly ovat eriytymässä toisistaan. Monissa asioissa älykkyys on välttämätöntä mutta tietoisuus valinnanvaraista.

Vuorovaikutus potilaan kohtaamisessa on todennäköisemmin yksi asia, joka on hankalasti korvattavissa tekoälyllä. Vuorovaikutus on yksi tärkeimmistä asioista kun kohtaamme potilaan. Se voi olla avain menestykseen tai pahimmassa tapauksessa vain pahentaa potilaan ongelmaa.  Vuorovaikutus on jatkuvasti läsnä potilaan kohtaamisessa. Se jää helposti huomioimatta, kun kehitämme ammattitaitoamme, mutta on myös harjoitettavissa samalla tavalla kuin muut taitomme. Voimme kehittää sitä tutkitun tiedon soveltamisen kautta, sekä kriittisesti havainnoimalla omaa ja toisten vuorovaikutusta.

Hyvään vuorovaikutukseen potilastyössä kuuluu monenlaisia tekijöitä kuten esimerkiksi aktiivinen kuunteleminen ja kysyminen, empaattisuus, potilaan kokemusten tunnistaminen todellisina, positiivisen viestin antaminen, turvallisuutta vahvistava keskustelu ja myös potilaan odotusten ja toiveiden kartoittaminen käyntiin liittyen.

Vuorovaikutuksen kehittäminen potilaskäynnin yhteydessä on valittu seuraavaksi kehittämiskohteeksi yksikössämme.  Ensi vaiheessa olemme valinneet kohteeksi asiakkaan odotusten ja toiveiden kartoittamisen potilaskäyntien yhteydessä. Asia tuntuu helpolta, mutta sitä enemmän aukaistaessa riittää kyllä työstettävää siinä miten toteutamme ja varmistamme asian säännöllisen toteutumisen päivittäisessä työssämme. Myös se miten kartoitamme odotukset ja toiveet voi tapahtua eri yksiköissä ja tilanteissa eri tavalla, joskus kysymällä asiaa, joskus havainnoimalla potilasta ja hänen elekieltään.

Koordinoimme tällä hetkellä Rovaniemen terveyskeskuksessa etenevää Selkä kantaa –monikeskustutkimusta. Tutkimuksessa pyritään ryhmittelemään selkäpotilaat kolmeen ryhmään, joista kaksi laajemmin oireilevaa vaatii tehokkaampaa interventiota nimenomaan psykososiaaliselta puolelta. Myös siellä kroonisen selkäkipupotilaan kohtaamisessa nousee hyvin tärkeään rooliin vuorovaikutus. Potilaan tarinan kuunteleminen on alussa keskeisintä. Toiminnallinen tutkiminen keskittyy potilaalle merkityksellisiin toimintoihin. Kuntoutus etenee kolmessa vaiheessa: potilasta autetaan ymmärtämään kipu moniulotteisesti, haitalliset käyttäytymismallit korjataan ja toteutetaan elämäntapamuutos. Ilman hyviä vuorovaikutustaitoja mikään näistäkään tuskin onnistuisi.  

Tulevaisuudessa joudumme pohtimaan, kumpi on tärkeämpää tietoisuus vai äly. Onko elämä vain pelkkää datan käsittelyä? Missä ihminen on tulevaisuudessa tekoälyä parempi?  Vuorovaikutustaidot ovat päivittäisessä potilastyössä joka tapauksessa äärimmäisen tärkeitä ja ainakin vielä toistaiseksi hankalasti tekoälyllä korvattavissa.

Ari Räisänen
Ari Räisänen
ylilääkäri, tulosyksikköjohtaja,
Fysiatrian poliklinikka