Kymppi-blogi / Helmikuu 2018


20.2.2018 Jukka Mattila: Millä konstilla pärjäämme sotehulabaloossa
28.2.2018 Timo Tammpilehto: Uusien sopimusten kynnyksellä

 

28.2.2018 Uusien sopimusten kynnyksellä

Moni muistaa televisiosta takavuosilta Satunnaisen Matkailijan, joka vei katsojat tutustumaan mielenkiintoisiin ja hauskoihin aiheisiin eri puolilla maailmaa. Matkailija oli Ylen ulkomaantoimittaja Juhani Mäkelä, joka oli myös tuottelias kirjailija. Vuosituhannen vaihteessa ilmestyneessä Vuoden 2000 käsikirjassa, pakinoita ja satiireja tulevasta ajasta, Mäkelä kirjoitti muun muassa: Ennen – tehdään työehtosopimus. Nyt – tehdään työsopimus. Pian – tehdään sopimus.

Aforismilla viitattiin siihen, että työehdoista sopiminen muuttuu kollektiivisesta sopimisesta yhä yksilöllisemmäksi. Ennustus ei onneksi vielä ole tätä päivää, palvelussuhteen ehdoista sovitaan edelleen työ- ja virkaehtosopimuksin. Aikamoista kaaosta yksilöllinen sopiminen olisikin, mutta yksilöllisempiä elementtejä sopimuksiin on viime vuosina kirjattu.

Pari viikkoa sitten saatiin kunta-alalle sopimusratkaisu kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Uudet virka- ja työehtosopimukset tulevat voimaan toukokuussa, muutamat määräykset tosin takautuvasti jo helmikuun alusta. Palkat nousevat, ja niin kuin yleensä uusia sopimuksia tehtäessä, nytkin sovittiin myös tekstimuutoksista, jotka tällä kertaa koskevat erityisesti työaikamääräyksiä.

En tässä käy tarkemmin läpi sopimusten sisältöä, niistä tiedotetaan ja järjestetään koulutusta tuonnempana. Muutama yleisempi, itse sopimusjärjestelmään, sen kehittymiseen ja erityisesti ajankohtaisuuteen liittyvä huomio lienee sen sijaan paikallaan.

Luottamusmiesjärjestelmän tarkoitusta täsmennettiin siten, että järjestelmän uutena tarkoituksena on kehittää tuloksellisuutta ja työelämän laatua. Myös paikallisen sopimisen edistäminen on luottamusmiesjärjestelmään liittyvä uusi tehtävä. Kunta-alan pääsopimus on jo kauan mahdollistanut paikallisen työ- ja virkaehtosopimuksen tekemisen.  Tausta on tietysti se, että paikallisten erityisolosuhteiden arviointi kyetään parhaiten tekemään paikallisella tasolla. Onnistuminen paikallisessa sopimisessa vahvistaa myös luottamusta. Paikallisia sopimuksia onkin tehty lukuisia, niin meillä kuin muissa sairaaloissa. Enimmäkseen on sovittu työaikamääräyksistä.

Tuloksellisuutta korostetaan uusissa sopimuksissa myös toisaalla. Koko henkilöstölle maksetaan ensi tammikuussa kertaerä, jonka maksaminen perustuu kuntayhtymän strategian mukaisiin tuloksellisuus- ja tuottavuustavoitteisiin ja niiden toimeenpanoon. Tuottavuustavoitteet voidaan kytkeä myös jo käynnissä olevaan strategiatyöhön ja hyödyntää organisaatiossa jo käytettyjä arviointimenetelmiä tai -käytäntöjä. Kertaerän maksamisella koko sopimusratkaisu lopulta saatiin aikaiseksi. Se voidaan nähdä kompensaatioksi lomarahojen leikkauksesta, mutta merkille pantavaa on, että nimenomaisen kirjauksen mukaan osapuolet ovat yksimielisiä tuottavuuden parantamisen tärkeydestä ja korostavat henkilöstön osaamisen mahdollisimman hyvää hyödyntämistä tavoitteiden saavuttamisessa.

Sopimusratkaisussa ennakoidaan myös sote- ja maakuntauudistusta. Sopimuskauden aikana toteutetaan kunta-alan palkkaselvitys, jossa selvitetään kunta-alan palkka- ja työvoimakustannusten sekä muiden palvelusuhteen ehtojen tasoa ja muutosta verrattuna yleisiin työmarkkinoihin. Palkkausjärjestelmää arvioivan työryhmän tehtävänä on mm. kartoittaa tehtäväkohtaisen palkan erilaiset ratkaisumallit työnantajavaihdostilanteissa. Terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstön yleisistä palkkaus- ja työaikajärjestelmiin liittyvistä palvelussuhteen ehdoista neuvotellaan Sote -neuvotteluryhmässä 2018–2019.

Entä alussa viitatut yksilöllisemmät sopimuselementit? Niitäkin sopimusjärjestelmässä on jo aiemmin ollut, muun muassa perhevapaiden käyttämisestä, osa-aikatyöstä ja varallaolosta sopimisessa. Myös työaikapankkiin liittymisestä jokainen työntekijä päättää itse, olkoonkin, että työaikapankin käyttöönotto edellyttää paikallista sopimista. Uuden sopimuksen mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia lomarahan tai sen osan vaihtamisesta vapaaksi. Sekin kuitenkin edellyttää, että määräysten käyttöönotosta sovitaan ensin paikallisesti.

Vuoden 2000 käsikirjassa Mäkelä kirjoitti myös seuraavasti: Ennen – olen työntekijä.  Nyt – olen etätyöntekijä.  Nyt, parikymmentä vuotta kirjan julkaisemisesta, uudessa sopimusratkaisussa perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä on paitsi koota etätyökäytäntöjä myös arvioida etätyön ja uusien työn tekemisen tapojen edistämismahdollisuuksia ja esittää johtopäätökset tarvittavista toimenpiteistä, joilla selkeytetään pelisääntöjä etätyön hyödyntämiseksi.
 

Timo Tammilehto
Timo Tammilehto
henkilöstöjohtaja

 

- - - -

20.2.2018 Millä konstilla pärjäämme sotehulabaloossa

Pikkusen vaikealta voi kysymys kalskahtaa kun kukaan ei oikeastaan tiedä millään varmuusasteella edes, onko meitä sairaanhoitopiirinä olemassa parin vuoden kuluttua. Viime päivinä on myös väitelty, tuleeko mahdollisen sote-uudistuksen myötä ammattilaisista työttömiä vai huutava pula. Yhtä totuutta ei ole. Mutta kohtuullisen varmana pidän, että Ihmiset sairastuvat ja tarvitsevat lääkäreitä, hoitajia ja kaikkia meitä erityisosaajia jatkossakin.

Mihin sitten fokusoida kun ympärillä kaikki näyttää epävarmalta ja sekavalta.

Kaikkien terveydenhuollon toimijoiden, niin julkisten kuin yksityistenkin onnistumista arvioidaan samoilla asioilla: laadulla, palvelujen saatavuudella ja taloudellisuudella. Huolehditaan niistä ja odotetaan rauhassa mitä ympärillä tapahtuu.

Palvelujen saatavuuden tai oikeammin saavutettavuuden osalta pärjäämme nykyisin kohtalaisesti. Olemme sairaanhoitopiirien keskikastia eikä meitä hoitotakuu vakiintuneessa tilanteessa uhittele. Emme kuitenkaan saavuta lähellekään yksityisten toimijoiden hoitoon pääsyä ja joudumme tämän kanssa kamppailemaan jatkossa entistäkin enemmän. Edes erikoissairaanhoidon asiakassetelivelvoitteen pois pyyhkiminen valinnanvapauslaista ei mahdollista löysäilyä tässä asiassa.

Taloudellisuudessa meillä on myös haasteita. Väestöpohjamme on liian pieni tehokkaasti toimivan laajan päivystysvastuun kantavan sairaalan resursoimiselle. Toimimme sinällään usein tehokkaasti, mutta esimerkiksi varautumisemme maksaa aika lailla. Ensihoidon järjestäminen yhdenvertaisesti kaukana toisistaan oleville pienille yhteisöille on hyvin kallista. Mutta kaikki kustannustekijät eivät liity olosuhteisiimme. Olemme viime vuosina jo näyttäneet, kuinka taloudellisuuttamme on parannettu mm. lyhentämällä sairaalajaksoja huikeasti tai hylkäämällä vaikuttamattomia hoitomenetelmiä. Hukkaa on poistettavissa monella tavalla.

Turvallisuus laatutekijänä on ehdoton lähtökohta ja minimivaatimus. Sen parantamiseen tähtäävä työ niin operatiivisessa hoidossa kuin mm. sairaalapotilaiden suojaamisessa infektioilta on tuottanut hienosti. Potilasvahingoilla mitattuna aiemmat vuodet eivät ole palkinneet aktiivista työtämme koska mittari on hidas reagoimaan. Mutta viime vuonna näkyi dramaattinen muutos niin korvatuissa potilasvahingoissa kuin tehdyissä vahinkoilmoituksissakin. Lähes kaikilla muilla sairaanhoitopiireillä molemmat lisääntyivät. Muutos konkretisoitui myös vakuutukseen tehtävien rahavarausten pienenemisellä yli miljoona euroa vuoden 2017 aikana. Turvallisuus on siis myös taloudellisuutta. Paljon on kuitenkin tehtävää edelleen. Esimerkiksi lääkehoitoihin ja tiedon kulkuun liittyvät riskit ovat edelleen tarpeettoman suuret sairaalassamme.

Hoidon vaikuttavuus on toinen laadun peruslähtökohta. Hoitoratkaisujemme tulee perustua tutkimusnäyttöön aina kun mahdollista. Se on selvä. Mutta hankalammin konkretisoitava on hoitoratkaisujen kohdentuminen potilaan omiin tarpeisiin. Meillä on vielä paljon opiskeltavaa, että voisimme aidosti sanoa kohdentavamme hoitotoimenpiteemme potilaan itse määrittelemiin hyvinvoinnin tai pärjäämisen ongelmiin. Emme siis saa altistaa potilasta hoidosta aiheutuville riskeille, mikäli tutkimusnäyttöönkin perustuva ratkaisumme ei auta potilasta voimaan tai pärjäämään paremmin elämässään. Ja voimme myös aina yrittää auttaa potilasta hänen tärkeimpien tavoitteidensa kanssa. Tästä kauniin esimerkin kertoi turistisosiaalityöntekijämme Hanne-Mari. Pitkämatkalaisen potilaan tärkein tavoite, joulupukin tapaaminen toteutui, vaikka potilas kuoli sairauteensa.

Kolmas laadun tärkeä elementti on asiakastyytyväisyys. Jos onnistumme potilaidemme kohtaamisessa, sujuu myös hankalien asioiden käsittely luottamuksen hengessä. Eikä ihmisten huomioiminen maksa mitään. Jokainen meistä päättää itse onnistummeko. Katsekontakti ja huomioiminen vaikka potilas joutuisi kiusallisesti odottamaan, helpottavat kaikkien elämää. Ennen kaikkea se tekee omasta työstämme mukavampaa. Mehän olemme työssämme vain auttaaksemme muita. Miksemme tekisi sen niin, että itsekin saamme siitä paremman mielen. Ja vaikka emme kaikkien kanssa yhteistä näkemystä asioista koskaan saavutakaan, pääsemme kuitenkin lähemmäs sitä jokaisen kanssa niin halutessamme.

Siis ympäristön käymistilasta huolimatta, pärjäämme tulevaisuudessa samoilla keinoilla kuin hyvinä aikoina. Huolehtimalla työmme laadusta eli turvallisuudesta, vaikuttavuudesta ja hyväksyttävyydestä sekä taloudellisuudesta ja siitä, että luoksemme asiakkaat myös pääsevät.
 

Jukka Mattila
Jukka Mattila
Johtajaylilääkäri