Kymppi-blogi / Toukokuu 2018

10.5.2018 Maarit Palomaa: Keväinen tervehdys! 
20.5.2018 Virva Salo: Mitä miettii esimies?
 

20.5.2018 Mitä miettii esimies?

Miten voin hallita aikaa? Mistä saisi aikaa kalenteriin muuhunkin kuin kokouksissa ja palavereissa kulkemiseen? Varaanko kalenteriin aikaa suunnitteluun ja asioihin perehtymiseen? Mikä tapaaminen on tärkeä ja mikä vähemmän tärkeä? Jos tapaamisen on sovittu, niin olenko paikalla tai ilmoitanko esteestä. Kenelle ilmoitan esteen? Kuka on tapaamisen järjestäjä? Laittaisiko järjestäjä kutsun, jotta myös tieto mahdollisesta peruuntumisesta / kokouspaikan muuttumisesta kulkee. Huomioithan kalenteria tarkastellessa, että henkilöllä on aikaa pitää ruokailutauko. Kun palaverit on peräkkäin, menenkö seuraavaan palaveriin myöhässä, vai lähtisinkö edellisestä aikaisemmin, että ehtisin seuraavaan ajoissa. Mitä asioita palaverissa käsitellään? Miten valmistaudun palaveriin? Oliko palaverissa tarvittavat materiaalit mukana, pitäisikö ottaa seuraavankin palaverin materiaalit mukaan, ehdinkö käydä huoneessani hakemassa seuraavassa palaverissa tarvittavat paperit? Missä kansiossa on muistiot vai oliko se jossain yhteisessä kansiossa. Onko palaverista muistiota? Onkohan yhteiselle asemalle tullut päivityksiä käsiteltävään asiaan? Ottaisinko kannettavan tietokoneen mukaan palaveriin? Toimivatko yhteydet vai pitäisikö ottaa asiat muistitikulle? Missähän tilassa kokous on?  Voisinko olla yhteydessä palaveriin skypellä. Oliko joku osallistujista skype yhteydessä? Paljonko varaan aikaa skype yhteyden avaamiseen ulkopuolisille henkilöille? Miten osallistun palaveriin? Näpyttelenkö tietokonetta / puhelinta, vai kuuntelenko / kuulenko, mitä muilla on sanottavaa? Laitanko puhelimen äänettömälle kokouksen ajaksi ja annan viestien mennä vastaajaan? Vai vastailenko puhelimeen kokouksen aikana? ……………..

KYNÄN VIISAUTTA

Kynäntekijä laittoi valmiin lyijykynän laatikkoon ja antoi sille viisi elämänohjetta.

1. Voit saavuttaa monia suuria asioita, mutta vain
   silloin kun teet yhteistyötä osaavien käsien kanssa.

2. Tulet kokemaan kivuliasta teroittamista,
   mutta tarvitset sitä jotta sinusta tulisi parempi.

3. Voit korjata minkä tahansa virheen
   jonka olet tehnyt.

4. Sinussa tärkeintä on se mitä on sisälläsi.

5. Mihin tahansa pintaan sinua käytetäänkin,
   jätät aina oman jälkesi.


Tällaisia mietteitä mielessä

Virva Salo
Virva Salo
Ylihoitaja
Sairaanhoidolliset tukipalvelut /
Päivystys ja ensihoito


* * * *

10.5.2018 Keväinen tervehdys!

Vasta äsken palasin tuolta Ruotsin puolelta noin 33 vuoden työrupeaman jälkeen tänne ”rikospaikalle” kokeilemaan työtä nykyisessä sairaalamaailmassa täällä Suomessa. Valmistuin tuosta naapuritalosta vuonna 1985, vuonna 1989 erikoistuin naistentaudille ja kätilöksi samaisesta oppilaitoksesta. En ehkä olisi vielä viime kesänä laittanut kruunujani likoon tällaisen muutoksen toteutumisen puolesta, mutta niinhän se on, elämänvirta vie meitä ja yks kaks huomaamme olevamme paikoissa, jotka vielä äsken eivät olleet edes kartalla - näin kävi minulle. Määräaikainen pesti tuolla Kiirunassa oli katkolla vuoden vaihteessa ja olin jo aikaisemmin päättänyt että Kiiruna, vaikka siellä todella hyvin viihdyinkin, saisi siinä vaiheessa nyt kuitenkin jäädä. Katselin jo uusia paikkoja siellä ja täällä ilman että olin vielä silloin mitenkään selvillä mistä sitten rapean puolen vuoden kuluttua itseni löytäisin.

No tässä nyt sitten opetellaan vielä näitä työkuvioita, ihmisiä ja systeemejä. On paljon samanlaista mutta on myös uutta ja hetken vielä voinkin sanoa ” hei, autatko minua käsittähmään mitä tai miten tämä juttu täällä oikein menee?”  Voin myös ilokseni todeta kuinka ystävällisesti kaikki ovat minut täällä vastaanottaneet ja opastaneet tarvittaessa. Siitä tosi iso kiitos kaikille.

Mitä sitten jatkossa? Niin, toivottavasti minä voisin myös tuoda jotakin tuolta läntisestä naapurivaltiosta ja sen jo olemassa olevasta maakuntaorganisaatiosta, semmoista näkemystä / kokemuksia / ajatuksia, joista voisi olla hyötyä näihin tulevaisuuden sairaanhoitopiirin hoitotyön kuvioihin tässä SOTEa synnyttävässä maakunnassa, johon nyt ainakin näillä silmin näytetään olevan menossa.  

Mitä tulevaisuus siis voisi olla?  Juuri äsken sattui silmiini Ruotsin ”tillitsdelegationin – luotettavuusdelegaation” (vap.suom) (http://tillitsdelegationen.se) artikkeli tulevaisuuden terveyden ja sairaanhoidon vaatimuksista. Artikkelin mukaan sekä johtajuus että asiakas- / potilaskohtaamiset ts. kaikenlaiset ihmisten kohtaamiset, tulevat ja tulisivat perustua yhä enemmän ja enemmän luottamuksen varaan, luottamuksen toisen ammattitaidosta, potilaiden omista voimavaroista ja kyvyistä hoitaa ja päättää omista asioistaan ja vähemmän yksityiskohtaisesti ylhäältä alaspäin tapahtuvaan ohjaukseen.  Eli juuri tuohonhan se valinnanvapaus perustuukin??  Niinpä.. siinä sitä ollaan. Mitenkä sitten me, kukin omalla paikallamme, toimimme niin että oikeasti luotamme ja kunnioitamme tuota yksilönvapautta, miten se näkyy meidän potilas- / asiakas- ja ihmiskontakteissa, miten se näkyy työympäristössä ja meidän kaikkien ajattelutavoissa?

Tässäpä näitä minun funderaauksia täältä torniolaakson rajamailta tänään.

Kansainvälisenä kätilön päivänä 5.5 2018
 

Maarit Palomaa
Maarit Palomaa
Hallintoylihoitaja