Kymppi-blogi / Lokakuu 2019


10.10.2019 Jaana Hakola: Esimies saa voimansa osaavasta henkilökunnasta
20.10.2019 Eija Lampela: Ajatuksen voimaa
30.10.2019 Janne Keskinarkaus: Fool us
 

30.10.2019 Fool us

Yksi lempisarjojani on amerikkalaisen taikurikaksikon Penn & Teller show ”Fool me”, jossa taikurit ympäri maailmaa yrittävät tehdä tempun, jota Penn & Teller eivät osaa selittää. Show on tavallaan taikureiden ”Idols”. Usein temput perustuvat katsojan huomion kiinnittämiseen ”vääriin” asioihin, jotta itse tempun toteuttamista ei huomata. Sarjaa on mukava katsoa ja samalla yrittää huomata asioita, joista taikuri yrittää kääntää huomion pois. Television kautta harhautusten huomaaminen on todella vaikeaa, sillä shown kuvaaja on päättänyt etukäteen, minkä kuvakulman meille katsojille näyttää.

Mitä ihmettä taikatempuilla on tekemistä keskussairaalan laajennushankkeen kanssa?

Jos katsotaan Lapin Kansan, YLE uutisten verkkosivujen ja Uuden Rovaniemen otsikoita tältä vuodelta, niin seuraavia asioita on saatu aikaiseksi:
- 300 pysäköintipaikkaa on tuhottu (4 otsikkoa), lisäksi YLE on tehnyt aiheesta juttuja TV:n alueuutisiin ja radioon
- Taideteoksiin käytetään puoli miljoonaa euroa (3 otsikkoa)
- Helikopterikenttä on tuhottu (2 otsikkoa)
- Lisäksi on tehty jutut allianssimallista ja VR-lasien käytöstä.

Otsikoita lukemalla on vaikea nähdä, miksi sairaalaa kannattaa edes laajentaa. Mediaa seuraamalla lappilaisen veronmaksajan ja LKS:n palveluja käyttävän on hankalaa hahmottaa, miksi tällaiseen hankkeeseen kannattaa ylipäätään sijoittaa veronmaksajien rahoja. Media toimii tässä hieman kuin taikurishown kuvaaja ja valitsee haluamansa näkökulman, jonka lukijalleen tarjoilee. Otsikoiden perusteella tarjottu kuva on siis varsin yksipuolinen ja varsinainen ”taikatemppu” jää näkemättä.

Jäljelle jää molemmissa yleisön reaktio - useimmiten taikatempuissa ”WOW!” ja laajennushankkeessa ”MITÄ [lisää tähän haluamasi kirosana]!?!”.

Mediamurrosta, somen nousua ja sitä kautta ihmisten halua ”triggeröityä” mitä pienimmistä aiheista on käsitelty monelta kantilta useilla foorumeilla. Lopputulos kehityksestä on kuitenkin kaikkien nähtävillä ja tuntuukin, että oikeasti merkitykselliset asiat jäävät usein ihmeellisen vähälle käsittelylle ja keskustelulle. Mitä suurempi ja tärkeämpi asia, sitä vähemmän siitä keskustellaan. Ehkä kaupallinen ja veronmaksajienkin kustantama media keskittyy ihmisille läheisten asioiden käsittelyyn ja sitä kautta reaktioiden herättämiseen, klikkien keräämiseen ja somejakoihin. Asia käy nopeasti räikeän selväksi vertaamalla verkkosivujen ja paperilehtien otsikointia samasta artikkelista:

Lapin keskussairaalan tulevalle pääsisäänkäynnille nousee parantava pallo – Taidehankintoihin on varattu yhteensä puoli miljoonaa euroa” kuului Lapin Kansan verkkosivujen otsikko taidekilpailun voittajasta 29.10.2019.

"Laajenevan sairaalan taidetta saa koskettaa” kuului Lapin Kansan paperiversion otsikko täsmälleen samasta uutisesta 30.10.2019.

Negatiivisilla reaktioilla raflaava otsikko saa ainakin klikin aikaiseksi paremmin kuin positiivinen otsikko. Paras mahdollinen lopputulos uutisartikkelille tuntuu nykyään olevan ns. ”someraivo”. Paha kello kuuluu kauas, hyvä kello ei saa klikkejä…

Toinen ongelma on aiheiden kiinnostavuus ja hahmotettavuus yleisölle. Laajennushankkeen varsinainen sisältö 0,35 %:n taidehankintoja lukuun ottamatta on

a) suuruudeltaan vaikeasti hahmotettava
- 138 miljoonaa euroa ja vieläpä useille vuosikymmenille jakautuva investointi eikä ns. käyttötalousmeno (tästä voisi kirjoittaa oman blogin, mutta sitä ei lukisi kukaan)
- 27 000 neliömetriä – vertailukohtana Rovaniemen toiseksi suurimmaksi kaupaksi valmistuva Minimani tulee olemaan noin 11 500 neliömetriä.

b) keskivertolappilaisen mielestä luultavimmin tappavan tylsä
- lappilaisia kuitenkin varmasti kiinnostaisi tietää, minkä vuoksi uusiin leikkaussaleihin tai päivystyspoliklinikkaan käytetään kymmeniä miljoonia euroja rahaa ja mitä sillä saadaan

Erityisesti tylsästä sisällöstä on hankalaa repostella kovin rienaavia otsikoita.

No entä sitten? Antaa median repostella klikkiotsikoitaan somessa jaettaviksi! Päinvastoin! Käytetään hyväksemme nykyistä keskustelukulttuuria, syötetään mediaan raflaavia aiheita, joista on helppo repiä klikkejä ja jakoja. Kyllästetään julkinen keskustelu parranpärinällä merkityksettömistä aiheista ja puuhaillaan taustalla omiamme vähät välittämästä kaikenkarvaisista someraivoista! Someraivo peittää alleen oikeasti merkitykselliset, mutta tylsät päätökset ja aiheet, jolloin paksut viivat päästään vetelemään vähällä keskustelulla ja oman mielemme mukaan.

No ei.

Jos homman annetaan luisua omissa kuplissaan triggeröityvien sometykkien johtamaksi reposteluksi on huomattava riski, että oikeasti tärkeitä asioita jää keskustelematta. Laajennusta rakennetaan kuitenkin lappilaisille asiakkaille ja potilaille sekä sairaanhoitopiirin työntekijöiden tulevaksi työpaikaksi. Jos aikaa ja energiaa käytetään pienten yksityiskohtien viilaamiseen, jäävät suuret linjat vähälle keskustelulle ja lopputulos voi olla jotain aivan muuta kuin, mikä olisi suotavaa! Roskaa tuli, mutta ainakin se on hyvän väristä roskaa ja alueella on riittävästi parkkipaikkoja!

Samalla tavalla suuren yleisön luottamusta päätöksentekijöihin rapauttaa, mikäli kuva jää yksipuoliseksi. Klikkiotsikoiden vihjailujen liipaisemina lähtevät liikkeelle some- ja foorumikeskustelut, joiden mukaan korruptoituneet poliitikot ja virkamiehet jakavat potilaiden pysäköinnistä ja veronmaksajilta kerättyjä rahoja taiteilijakavereilleen. Ei tarvitse ihmetellä, miksi populismi on nousussa läpi maailman. Yleisö näkee varta vasten tarjoillun kuvakulman taikatemppuun ja tuntee tulleensa huijatuksi.

Lapin keskussairaala palvelee maantieteellisesti neljäsosaa Suomesta ja suurta määrää vierailijoita. Väestön ja sitä myöten veronmaksajien määrä Lapissa vähenee, mutta turistien määrä ainakin vielä kasvaa. Lapin kahdeksan vuodenaikaa tuovat vielä oman lisänsä tähän soppaan. On meidän vastuullamme laajennushankkeessa ja sairaanhoitopiirillä tehdä kaikin tavoin kestävä sairaala, josta lappilaiset voivat olla ylpeitä. Sairaala, jonne he tulevat mielellään itse hoitoon ja jonne he turvallisin mielin tuovat hoitoon rakkaat läheisensä. Yksi laajennushankkeen tehtävistä on olla avoin ja läpinäkyvä päätöksenteossa ja niiden perusteluissa siten, että hankkeesta saatava kuva on totuudenmukainen. Kun yleisö näkee, kuinka taikatemppu tehdään, hommasta katoaa kaikki mystiikka ja repostelunaihe, mutta se antaa kuvan, mitä oikeasti tapahtuu.

Kun yleisö alkaa kysyä oikeita kysymyksiä, niin media alkanee myös raportoida niihin vastauksia. Tulevaisuudessa uskon, että julkisuudessa näkyy enemmän hankkeen todellista sisältöä ja uutisotsikotkin palvelevat tiedotusvälineiden yhteiskunnallista tehtävää tiedon jakamisesta.

Janne Keskinarkaus
Janne Keskinarkaus
Projektinjohtaja
Lapin keskussairaalan
ITU-laajennushanke

* * * * * *

20.10.2019 Ajatuksen voimaa

Ajatuksen voimalla voi siirtää vuoria, tai tehdä kynnyksistä esteitä ja pysyy jumissa.
Ja kun painat pitkin valtateitä, mielessäsi päihkyy ajatus.
Ajatuksen voimalla sä päädyt palatsiin, tai alas katuojaan, jos päässäs päätät niin ja kun painat kaiken villaisella, mielessäsi ohjaa ajatus.

Jos kaunis mielesi on, niin kauniimmaksi tuut. Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut eikä yksikään mutteri, kivikirkko tai linkkari ole syntynyt itsestään, vaan ensin sisällä jonkun pään.
Jos kaunis mielesi on, niin sellaiseksi muutut.
Se on ajatuksen voimaa, ajatuksen voimaa.

Nämä Tuure Kilpeläisen sanat ovat putkahdelleet mieleeni usein erilaisissa tilanteissa niin työaikana kuin vapaallakin. Ne ohjaavat mielestäni loistavasti miettimään, miten paljon oma ajatus voi muuttaa sitä, miten kunkin tilanteen koemme.

Asenteemme ja ajatuksen voimamme mukaan voimme nähdä asiat uhkina tai mahdollisuuksina. Nykyinen taloustilanteemme pakottaa meidät tarkastelemaan toimintaamme eri yksiköissä. Toimintatapojen ja prosessien tarkastelu aika ajoin on tarpeellista myös ilman taloudellisia ”pakotteita” muun muassa jatkuvasti kehittyvän teknologian ja lisääntyvän tiedon myötä. Lääke- ja hoitotieteissä ei voida kauaksi aikaa pysähtyä tekemään asioita kuten aina ennenkin on tehty, koska silloin on vaara jäädä kehityksen kelkasta.

Prosessien ja toiminnan tarkastelu ja uudistaminen voi herättää yksiköissä uhkakuvia ja epävarmuutta tulevasta. Pyrkimyksenä kehittämisessä on kuitenkin aina potilaalle hyötyä tuottava, henkilökunnan hyvinvointia kunnioittava ja resurssit huomioiva sujuvampi toiminta. Varmimmin tähän jaloon tavoitteeseen päästään, kun kehitystyötä tehdään yhdessä kaikkien ammattiryhmien kesken. Yhteistyötä tässä, joskus haastavassakin tehtävässä, helpottaa se, että jokainen siihen osallistuva käyttää ajatuksen voimaansa tilanteen uutena mahdollisuutena näkemiseen eikä niinkään pitääkseen sitä kynsin hampain vastuttettavana uhkana. Muutos ja kehitys on jatkuvaa. Mielestäni on parempi olla sitä tekemässä, kuin seurata prosessia vierestä.

Ihmisten välinen kommunikointi on melkoisen vaikea laji, etenkin työpaikalla, jossa kommunikaatiotapa vaihtelee kriittisen hoitotilanteen edellyttämästä lyhytsanaisesta ja jopa käskevästäkin sävystä klinikkapalaverin keskustelevaan ja eri näkökulmat huomioivaan diskuteeraamiseen. Voimme kuulla toisen ihmisen varsin neutraalinkin puheen loukkaavana, mitätöivänä tai esimerkiksi välinpitämättömänä. Tähän syntiin meistä syyllistyy ajoittain varmasti jokainen. Kaikilla meillä on myös oma persoonallinen tapamme puhua, joka säilyy samanlaisena asemastamme riippumatta, ja joka voi tarkoittamattamme muuttaa viestimme sisältöä kuulijan sitä tulkitessa.

Johtotehtävissä olevien ihmisten yksi tärkeimmistä tehtävistä on tiedottaminen. Vaikeista asioista puhuttaessa törmää välillä siihen, että huomio kiinnittyy enemmän siihen, miten asia esitettiin kuin siihen, mitä oikeastaan tiedotettiin. Viesti jää kuulematta ja asian aiheuttama pahoinvointi henkilöityy itse ilmiön sijasta siitä puhujaan. Kuitenkin meistä jokainen voi valita, haluaako ampua viestin tuojan. Siten kommunikaatiossa vastuu onkin aina sekä puhujalla että kuulijalla.

Kuten Jari Jokelan taannoisesta blogi-kirjoituksesta saimme lukea, on edessämme haastava vuosi. Toivoisin, että voimme kohdata haasteet yhdessä, toisiamme tukien, yhteishenkeä luoden, yhteiseen kekoon kantaen. Tarvitsemme avointa ideointia sekä hyvien ajatusten levittämistä myös naapuriyksiköihin, oman navan unohtamista ja avarakatseista näkemystä. Päätetään pärjätä. Ajatuksen voimalla voimme siirtää vuoria. Voimme päättä olla tekemättä kynnyksistä esteitä.

Voima-ajatuksin

Eija Lampela
Eija Lampela
vs. ylilääkäri, osastonylilääkäri
Naistenklinikka

 

* * * * *

10.10.2019 Esimies saa voimansa osaavasta henkilökunnasta

Syyslomamatkallani jouduimme matkaseurueeni kanssa, jos ei ihan myrskyn silmään, valtaisaan merenkäyntiin. Kun hurja aallokko keikutti laivaa, minua rohkaisi, kun seurasin laivan henkilöstöä, kuinka he hallitsivat tilanteen. He jalkautuivat kannelle ja alakertaan, rauhoittelivat matkustajia ja antoivat ymmärtää, että tämä aallokko on kapteenilla hanskassa. Lohduttivat itkeviä vanhempia ja auttoivat oksentelevia lapsia.

Tämä ”laiva” jossa me työskentelemme, on myös melkoisessa myllerryksessä, normaalista poikkeavassa muutoksen rytinässä. Uuden sairaalan rakentaminen, vanhan osan korjaukset ja organisaatiouudistukset ja osallistaminen erilaisiin projekteihin hämmentävät henkilökuntaa.

Operatiivisen tulosalueen painopistealueet henkilöstön osalta 2019 ovat työhyvinvointi, joka on vuorovaikutteista ja avointa, oikea aikainen viestintä ja osaamisen tunnistaminen ja sen hyödyntäminen. Monet näistä ovat nousseet jo 2017 Kevan hyvinvointikyselyn kehittämisaiheiksi.

Tieto luo turvallisuutta
Tiedottaminen on nyt erityisen tärkeässä roolissa. Lähiesimiesten tehtävä on tuoda muuttuvien tilanteiden ajankohtainen informaatio henkilökunnalle. Esimiehillä on laajempi näkemys kokonaisuudesta ja tieto mihin asioilla on pyrkimys. Myös rivityöntekijälle on turvallista ja tärkeää tietää mitä suunnitellaan, mikä on päämäärä ja miten se koskee omaa perustyötä. Se turvaa oman työn hallintaa. Yksi tiedotuskanavista on Intranetti. Intranettiä ei aina ehditä lukea pysyäkseen ajan tasalla. Esimiehenä on pyrittävä valitsemaan työyksikköä koskeva informaatio ja tiedotettava siitä omien kanavien kuten osastotuntien ja viikkotiedotteiden kautta.

Henkilökunta kaipaa väliaikatietoja erilaisista projekteista. Projektityöntekijät keräävät tietoa yksiköistä, työstävät sitä koko Lshp:n käyttöön ja lopputuleman on tarkoitus hyödyntää juuri perustyöntekijää ja sen myötä potilaita.

Erityisen kiitoksen ansaitsevat allianssin tiedottajat, remonttiryhmien esimiehet ja palvelumuotoilija, jotka informoivat hyvin etukäteen, miten ja milloin kyseinen rakennusvaihe koskee yksikköä. Vaikka uutta ei rakenneta esimerkiksi poliklinikoille, olemme osallisia, kun yksiköitä suojataan kuuman sairaalan rakennuksen melulta ja remonttien aiheuttamalta muutostyöltä. Esimiehet jakavat tiedon henkilökunnalle.

Myös potilaat ovat hämmentyneitä uusista vaihtuvista kulkureiteistä, enää ei tutulle poliklinikalle pääsekään opittua polkua pitkin. Toimintoja yhdistellään ja lääkäritilanteet määrittävät kuinka palvelua pystytään järjestämään. Näistä on informoitu myös alueen lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä, mutta päivittäin ohjaamme potilaita oikeisiin paikkoihin ja siksi myös henkilökunnalla pitäisi olla tieto myös muualla tapahtuvista muutoksista.

Osaamisen vahvistaminen
Kuten laivan henkilöstössä, myös sairaalassa, jokaisella työntekijällä on oma tärkeä roolinsa, jotta kokonaisuus toimii. Osaaminen ja sen kartoittaminen C&Q järjestelmän avulla on ollut suuri urakka myös perustyötä tekevälle hoitohenkilökunnalle. Esimiehen ja työntekijän kanssa pohditaan omaa oppimista ja koulutustarvetta. Projektiryhmän ohjauksessa olemme tehneet kaiken työn ohessa.

Toimenpidepoliklinikalla kehityskeskustelut on jo pidetty mallin mukaisesti. Jatkossa sen päivittäminen on helpompaa ja eri erikoisalan osaajista on tieto myös muissa yksiköissä.  Osaamiskortit kertovat myös mitä meillä tehdään ja tuo sen muidenkin yksikköjen tietoisuuteen Osaamien hallinta -sivujen kautta.

Korttien hyödyntäminen onkin seuraava haaste ja sen tulee olla jatkuvaa. Useita yksiköitä koskevia koulutuksia, esimerkiksi elvytyskoulutuksia voidaan suunnitella keskitetysti ja siten vähentää koulutusmatkojen kustannuksia. Digiaikakaudella sähköisen muodon hyötyjä ovat esimerkiksi henkilökohtaiseen sähköpostiin tulevat muistutukset, milloin on aika uusia erityyppisiä verkkotenttejä tai koulutuksia.

Työn mielekkyys on osa työhyvinvointia
Esimiehenä toivon, että eri erikoisalojen osaamisen varmistamiseksi voidaan tulevaisuudessakin panostaa ja voidaan siten olla kilpailukykyisiä tiedon ja taidon osalta juuri erikoissairaanhoidossa. Viime kädessä se hoituu potilaan laadukkaan hoidon takeeksi ja valintahan on potilaan. Hoitotyön perusopintojen lisäksi jatkuva kouluttautuminen on välttämätöntä, kokemus ja koulutus lisäävät oman työn hallinnan tunnetta ja siten myös työhyvinvointia.

Lshp:ssä, kuten Toimenpidepoliklinikalla, laadun mittareina ovat muun muassa asiakastyytyväisyys palautteet ja potilasturvallisuus. Laitteet pyritään pitämään ajanmukaisina ja niitä kehitellään yhä potilasystävällisemmiksi ja turvallisimmiksi. Laitehallinnan kriteerien mukaisesti varmistetaan osaaminen ja siten käyttöturvallisuus. Kivun hoitoon panostetaan, kivun lievitystä tarjotaan pelokkaille potilaille. Otamme haasteena vastaan muuttaa mielikuva huonosta skopiakokemuksesta parempaan. Erityisosaaminen, kokemus ja työhyvinvointi heijastuu hyvään palvelukokemukseen.

Tähystysyksikössämme esimiehenä en jaksa olla ihmettelemättä henkilöstön asennetta tehdä tätä työtä ”rakkaudesta lajiin”. Oma osaaminen ja sen tuoma tyydytys lisää työhyvinvointia. Hyvinvoiva henkilökunta on myös pysyvää. Hyvään työilmapiiriin on helppo myös opiskelijoiden helppo tulla ja se taas lisää koko hoitotyön imua.

Muutoshaasteisiin vastaaminen esimiestasolla on haastavaa, mutta kuuntelen herkällä korvalla henkilöstön reagointia. Tiedottamisen tarve on ilmeinen ja oman perustyön osaamisen varmistaminen koulutusmäärärahojen puitteissa näen tällä hetkellä tärkeimmäksi.

Nautin työstäni esimiehenä niin kauan kun se on mahdollista. Saan voimani osaavasta henkilöstöstä ja työn sujuvuudesta. Suunnitelma yhdistää Toimenpidepoliklinikka suurempaan toimenpideyksikköön Leikkaus- ja anestesiayksikköön on edessä. Siihen valmistautuminen on jo alkanut, toivottavasti riittävän ajoissa, jotta selviämme siitä kunnialla työhyvinvoinnin kärsimättä.

Vaikka päivittäinen haaste on miten tässä aallokossa luovitaan, arjessa auttaa, että keskitymme tyydytystä tuovaan perustyöhön. Digitalisoituminen tuo uusia haasteita ja hoitoprosessit muuttuvat ja siinä virrassa on mentävä. Kun miehistö laivassa on vahvaa, osaavaa ja roolit selvät, meitä ei kovatkaan tuulet kaada.

Varmaa kuitenkin on, että mitään laivaa ei ole rakennettu seisomaan satamassa.

LSHP_Kymppi-blogi_lokakuu2019_JaanaHakola_pieni_20191010.jpg
Jaana Hakola
Osastonhoitaja
Toimenpidepoliklinikka